Ota minut mukaasi

Sä olet taas täällä
niin lähellä
murtamassa mun monogamiani kahleita
ja mä mietin oisko tää se kesä

kun hedonistisen hulluuden vuoksi
laitan oven kiinni hymyillen
hengittäen
vapaammin kuin vuosikausiin

Mun omaisuuteni löytyy jo matkalaukkujen pohjilta

taas

taskussa tiketit uuteen maahan
avaimet sinne valtateiden väliseen kolmioon

Lopulta

valkoiseksi jääneet renkaat nimettömässäni

haalistuvat
yhtä nopeasti muistojeni kanssa
ja Helsingin kadut
muuttuvat jälleen omikseni

ja jokaisena aamuna
pressopannun jo huurutessa yöpöydällä
sun partasi saa ihoni väreilemään

uudestaan

  ja uudestaan

    ja uudestaan

Enkä mä vois enää kuvitellakaan
kuuluvani jollekin muulle kuin sinulle