Joka päivä ja yö sumussa kuljen,
sua vierelläni näe en.
Paljon haluta kertoa voisin,
menneisyys vainoaa halusin tai en.
Taakse katsoa koskaan voi en,
kun nukun saavuttaa pimeys mielen.
Sanoiksi jos muutan kaiken sen,
astun pohjattomaan mustaan syvyyteen.
Ei kasvoilta ilo tai suru enää näy,
paljon aikaa kulunut ja kello eteenpäin käy.
Katsoessani sinua silmiin uudestaan,
tiedän että pelastaa voi rakkaus kadotuksestaan.
Jos luet sanani jotka kirjoitan,
tahdon kertoa sinua paljon rakastan.
Sanoja tule ei mun huulilta,
toivottavasti huomaat sen mun katseesta.
Täyttänyt olet kaiken tyhjyyden,
siitä ikuisesti olen kiitollinen.
Tuulen voit kuulla kuiskaavan,
sinua sinua mä aina rakastan.
sua vierelläni näe en.
Paljon haluta kertoa voisin,
menneisyys vainoaa halusin tai en.
Taakse katsoa koskaan voi en,
kun nukun saavuttaa pimeys mielen.
Sanoiksi jos muutan kaiken sen,
astun pohjattomaan mustaan syvyyteen.
Ei kasvoilta ilo tai suru enää näy,
paljon aikaa kulunut ja kello eteenpäin käy.
Katsoessani sinua silmiin uudestaan,
tiedän että pelastaa voi rakkaus kadotuksestaan.
Jos luet sanani jotka kirjoitan,
tahdon kertoa sinua paljon rakastan.
Sanoja tule ei mun huulilta,
toivottavasti huomaat sen mun katseesta.
Täyttänyt olet kaiken tyhjyyden,
siitä ikuisesti olen kiitollinen.
Tuulen voit kuulla kuiskaavan,
sinua sinua mä aina rakastan.
Selite:
Vuodelta 2017 timpurikynällä kirjoitettu keskellä yötä lattiaremonttia tehdessä.
Vaimo ei tätä nähnyt, kunnes nyt 1,5v eron jälkeen näytin ja hänen kommentti "ne oli niitä aikoja ne.."
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut