Tyttö surussa pitkähiuksinen,
alla kylmän pohjoistuulen,
sanoja ei tule huulilta luulen,
kasvoilta voi nähdä surun suuren.
kasvoilta voi nähdä surun suuren.
On nähnyt hän mustan enkelin,
se on jättänyt pöydälle setelin,
tyhjän lupauksen sydämen tuntein,
poistunut muistoista se on viimein.
poistunut muistoista se on viimein.
Jättänyt se on haavoja syviä,
silmissä on kyyneleitä yhä,
hän on varpaillaan sydän syrjällä,
hän on varpaillaan sydän syrjällä,
kulkee pimeydessä yön päivällä.
Päivästä toiseen olo lohduton,
on kipu menetyksen loputon,
hymytön tilanne mahdoton,
niin yksin hän siellä nyt on.
Hän tuntee syvän helpotuksen,
sen niityn ihanan kukkasen,
löytäessään uuden rakkauden,
peilistä hymynsä palaavan sen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
