Olen kuin aukinainen kukka edessäsi. Haavoitettu monta kertaa. Pyytämässä rakkautta, avoinna sinun silmillesi. Anomassa kuuta taivaalta, hakemassa sitä sinulle. Terälehteni eivät kuitenkaan ole tarpeeksi vahvat. Niillä ei pysty lentämään. Ei ole keinoa, mitään, olla tarpeeksi. Sinulle. Olla vahva, olla heikko yksin. Vahvuus ei ole mitattavissa, eikä sitä ole edes sisältä. Ulkoa senkään vertaa. Kuihtua helposti. Maailman tuulissa jo ravisteltu. Rikki. Rähjäinen.
Loputkin terälehdet jo nuokkuu. Vaara tallaantua, lakata olemasta. Pitäisi suojata. Rakentaa muuri. Istuttaa uudelleen, suojaan. Hoitaa paremmaksi. Uudeksi kevääksi. Pieni kukkanen. Yksi miljoonista. Ei erotu, on vain hetken nyt. Ja joskus poissa.
Selite:
Tämä runo on ensimmäinen "runokokoelmasta".
(Ensimmäinen siis 180505, toinen Irtiottoja ja kolmas Keskikesällä2005)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo ja surullinen myöskin. Pidin kyllä...
Sivut