En minä ole ihmisenä mitään.
Odotan vain aikaa joka raksuu hiljaa eteenpäin.
Ei, en minä.
En sanonut syytä edes, miksi lähteä,
miksi jäädä.
En minä voi kertoa.
Ei minusta ole näyttämään, mikä tie on oikea.
(En tiedä sitä edes itse)
Katson vain hiljaisia, aukovia, suita.
Näen tähdet
ja pimeän metsän.
En silti voi olla varma
mikä on totuus
ja mikä vain väreilevä uni.
Kaikki näkemäni
on vain harso rajalla,
jonka yli en uskalla astua.
Siellä odottaa kauniit värit,
enkä tiedä onko minusta vielä siihen.
Täytyy vielä odottaa,
ja aika raksuu.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä on todella vaikuttava.
pysähdyin oikein ja luin tseen kertaan.
olen iloinen että maltoit laittaa runon juuri sellaisenaan, kun sen olet joskus kirjoittanut, annoit sen elää.
menee ehdottomasti suosikkeihin.
Sivut