sovinistin vaimo

Hän hörppää kahvikuppinsa reunasta viidennen kulauksen maistamatta mitään. Hänen naisellinen olemuksensa on hävinnyt kuuden tupakka-askin ja viskipullollisen jälkeen kokonaan. Hän kopauttaa savukkeensa tuhkannorot kahvinsa sekaan tietäen, että se on asia, jota Se vihaa eniten. Polttamista. Sisällä. Ja juomista samaan aikaan. Mutta hän ei jaksa välittää. Hän pitää pienestä kapinan tunteesta sisällään. Alkoholi saa hänet tuntemaan itsensä Voima Naiseksi. Hän kaataa viskipullon pohjat jo tunti sitten jäähtyneen kahvinsa sekaan ja hörppää kuudennen kerran. Sekoitus on kitkerää ja tuhkat kutittavat kurkkua saaden hänet yskimään. Hetkeksi hän sulkee silmänsä. Häntä väsyttää, eri tavalla kuin ennen. Nyt se on raadollista, jokainen pieni elektronhiukkanen on poikennut radaltaan saaden protonit kirkumaan vastalauseita. Valitettavasti hän tiedostaa tehtävänsä ja jättää suremisen myöhemmäksi.
Hän haluaa tuhota kaiken. Joka ikisen asian mikä muituttaa siitä vähästä yhteisestä mitä heillä on ollut. Laskut, kirjeet, kutsukortit, vessapaperin -kaiken. Hän haluaa polttaa kaiken. Sitähän Se kaikista eniten vihaa. Polttamista. Sisällä. Hän löytää mitä ihmeellisempiä tavaroita; ensimmäiset yhteiset elokuvaliput, laina-anomuksen, ompelukortin ja jopa jo edesmenneen koiran rokotuskortin. Hän kerää kaiken keskelle olohuonetta. Häntä surettaa. Kaikki tämä on ollut turhaa. Hyödytöntä. Tarpeetonta. TURHAA. Se hypii hänen päänsä sisällä erivärisinä: TURHAA! Hän avaa toisen viskipullon.
Asunnossa on kylmä. Hän makaa selällään lattialla ja yrittää keksiä edes yhden onnellisen asian. Yksi. Niin pieni positiivinen kokonaisluku mutta niin mahdoton saavuttaa. Hän puhaltelee savua suupielistään ja naurahtaa: "Tätä se inhoaa eniten. Polttamista. Sisällä." Hänen mielensä täyttyy sekalaisista muistoista, joista mikään ei tunnu saavuttavan arvoa yksi. Hetken ajan hänestä tuntuu ettei millään ole mitään väliä, alkoholi on tehnyt tehtävänsä, hän on turtunut. Jos hän vain jäisi tähän, makaisi siinä olohuoneen lattialla sytkäri toisessa kädessä ja toisessa hänen 68.savukkeensa. Vieressänsä iso kasa muistoja. Jos Se tulisi kotiin ja näkisi hänet tälläisena ei sillä olisi mitään merkitystä. Mutta hän päättää ottaa itseään niskasta kiinni ja suorittaa tehtävänsä loppuun. Hän tumppaa 69. tupakan olohuoneen parkettilattialle.
Hän haluaa tanssia. Hän on humalassa. Toista kertaa elämässään. Ensimmäisellä kerralla hän sanoi kyllä ja se oli hänen elämänsä suurin virhe. Lopun alku. Nyt hän riisuutuu alasti, pistää musiikin soimaan, kääntää volyymin kaakkoon ja sytyttää sikarin. Sen sikarin. Lupaa kysymättä. Niinkuin hän koskaan olisi saanut juoda. Tai polttaa. Sisällä. Niinkuin hän koskaan olisi saanut tehdä yhtään mitään. Hän antautuu musiikin pauloihin, hänen 170 senttinen raihnainen kroppansa yrittää liikkua sulavan naisellisesti Jari Sillanpään tahdissa. Mutta hänen onneton sydämensa lyö vain heikosti "pumpumpum".
Hän tietää, että hänen on soitettava puhelu. Se on päivän vaikein ja surullisin asia. Hän näppäilee tottuneesti numeron ulkomuistista. Odottaa, että se soi muutaman kerran ja lyö sitten luurin kiinni. Mitäpä sitä turhia soittelemaan. Isänsä poika. Ikuisesti.
Häntä kikatuttaa. Kaikki asiat saavat hänet nauramaan, heidän talonsa, hänen alastomuutensa, menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Kaikki. Hän nauraa ääneen saatanalista naurua. Hän jos joku tietää miltä saatanallinen nauru kuulostaa. Hän on ollut naimisissa itse Luciferin kanssa. Hänen olonsa on haikean räikeä. Alkoholi on onnistunut turruttamaan hänen välinpitämättömyytensä ja kylmyytensä maailmaa kohtaan.
Viimeiset sekunnit käynnistyvät. Jeppe heiluttaa anovan näköisenä ulko-ovella häntäänsä. Hän oli melkein unohtaa tärkeimmän. Hän juoksee takaisin keittiöön, ottaa lähimmän veitsen käteensä ja viiltä haavan itseensä. Hän kastaa sormensa haavassansa ja alkaa kirjoittaa kissan kokoisilla kirjaimilla olohuoneen 70-luvulla ostettuun tapettiin:" Kiitos vittu kaikesta". Verenhukka ja humalatila saavat hänet täristen oksentamaan lattialle. Silläkään ei ole enää väliä. Hän kävelee ulos asunnosta, ulos etupihasta tarttuen samalla Jepen remmiin. Yhdessä he istuvat autoon ja hengähtävät. Hän kääntää hitaasti avainta ja tutunkuuloinen moottori alkaa kehräämään. Hän painaa kaasupoljinta kuin se olisi viimeinen teko hänen elämässään.