Kahle

Ajatukset aivoista hermoaaltoina käsiin, käden liikkeistä kynän kautta paperille.

Kun sisällä riehuu tunteita, täytyy ne purkaa jotenkin. Silloin minä ryhdyn kirjoittamaan. Kirjoitan, sillä en osaa mitään muutakaan.

Olen huono puhumaan tunteista, omasta itsestäni ja sisimmästäni. Muuten puhun muut vaikka puhki. Ei kannata edes kysyä onko se mahdollista, et todennäköisesti saa edes suunvuoroa.

Kynä piirtää papereille merkkejä; kirjaimia, joissa elävät minun ajatukseni. Kun kirjoittaa kaiken ylös, voi heti seuraavaksi unohtaa sen kaiken.

Kirjoitettuna muistot säilyvät pisimpään, ja säilön ne kaikki vanhoihin kenkälaatikkoihin. Siellä muistot pysyvät siistimmin kuin pöytälaatikon pohjalla. Ja ne ovat aivan kuin paketteja, joita avata joka kerta yllättyneenä.

Minun kynäni jäljet ovat muistoja minun elämästäni: sieluni peili.

Täydellisyyteen pitää pyrkiä.