haluaisin pysähtyä siihen hetkeen
jolloin istuin kalliolla aamun tunteina edessäni pohjattomat vedet kivet hieman viilenneet silti lämpöiset istua
kirkas taivas ja harsopilvet vuorokauden kylmin hetki väistymässä ilmakin uutta hengittää
tunsin sinun lämpösi vieressäni
silloin siellä kalliolla kosteana ihollani edessämme hiljainen maailma arpeni varsin vaaleana sinun sormesi juosta
---
ei ollut muuta maailmaa kuin se kadotettu keidas metsätaipaleiden takana "Oli heillä kahdella sinne salainen tie" ja aamuinen auringon kajo joka valaisi suljetutkin silmät hiljalleen lämmittäen
Selite:
Yöllisiä muistiinpanoja kuukausien takaa, jotka syntyivät ahdistuksen aiheuttamasta kaipuusta takaisin täydelliseen hetkeen.
Arkilliseen sanoja vaaditaan paljon aikaa. Ainakin, että ne saisi oikeaan järjestykseen.
Tällaisena lumettomana talvena todellakin kaipaan runossa esiintyvää hetkeä ja täydellistä kesäyötä. Seuraakin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos hetkellisen pakopaikan annosta.
Pääsin kielikuviesi kertomaan paikkaan, oli kivaa.
kiitos
Kaunis.