Alaston ruumis
ei ole
enempää tai vähempää
kuin itsensä kätkö,
johon ovat hukkuneet
päivät,
kahdet,
useat.
Unohdetut nimet
eivät löydä omistajiaan,
koska ne ovat
tallennettuina
muistiin,
joka ei ole pysyvä.
Eikä kukaan koskaan
saa tietää miksi
hän huusi.
Hän huusi.
Ja kuinka pitkälle ääni
huojui etsien
jälkiään.
Piruparka,
edes sinusta
ei tullut muuta
kuin
eteiseen ruostunut
harhakuva.
Ja inhimillisyys vaihtui
utopiaksi
vailla kenkiä.
Selite:
uaaaah... miksei kukaan ole aiemmin huomauttanut kirjoitusvirheestä? muh. mä oon perfektionisti kielen suhteen. epätarkkuuksista, häiritsevistä asioista ja varsinkin kirjoitusvirheistä pitää ilmoittaa. kiitosnäkemiin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
taidokasta sanankäyttöä ja erittäin mielenkiintoisia kielikuvia. tätä lukiessa joutuu todella käyttämään aivoja, mikä on hyvä asia. henkii epätoivoa. ihmisestä ei koskaan tule täydellistä tai suurta vaikka hän kuinka aikoisi sellaiseksi tulla. (tiedä tuota kuinka metsään tulkitsen, mutta..)
vain yksi asia häiritsee, nimittäin tuo kirjoitusvirhe lopussa.