Sinä olit ensirakkauteni,
se kaunis ja katkera
se elämäni suurin rakkaus!
Voi kuinka kaipaan
joskus öisin sinua,
sinun tuntua vieressäni.
Olimme niin ujoja,
niin nuoria ja hiljaisia.
En koskaan kertonut,
etta rakastan sinua
ja kadun sitä.
Sinä kerroit lähes heti,
mutten voinut vastata silloin samoin.
Kohtalon ivaa.
Ehkä kelaisin taaksepäin, jos voisin.
Kertoisin rakkaudestani,
enkä salailisi.
Pitäisin suhteen ehjänä
ja yrittäisin vielä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi