Kuljen kasvottomana kadulla,
hiukset vettä valuen
ja kengät sateelta tuoksuen.
Tuuli kihartaa hiukseni,
veden kadotessa niistä vaatteisiin,
joita kannan kädessäni.
Unelmat ovat kuin kirje,
jonka ryttään
ja heitän kostealle kadulle.
Koska elämäni on vakaata,
en kyynelehdi sadesäällä,
vaan kestän sen kaiken.
Hiusteni katketessa,
tuuli nauraa minulle
ja aurinko sulaa.
Hänen katseessaan oli sitä jotakin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno.
... ihanasti sadepäivän pisara.