Hänen kasvoillansa oli ankea aukko,
jota suuksikin kutsuttiin
ja sieltä ei kuulunut muuta kuin murhetta ja surua,
loputonta kiukuttelua.
Olisi voinut luulla,
humalan muuttavan hänet hymyileväksi
kauniiksi kuin kissankello,
heleä-ääniseksi kuin tiuku.
Mutta ei, ei laisinkaan
hänestä kuoriutui hirviö
joka söi maat ja mannut
välittämättä kenestäkään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi