lämpö karkaa sydämestä
usko ihmisiin ohenee
musta aukko inhimillisyyteen syvenee
en minä itke rujoja ruumiita
ei kyyneleitä kaksijalkaisille
silmäni kostuvat luonnon takia
ihminen palvoo olematonta
ja tuhoaa olemassaolevaa
en minä itke itseni takia
ei kyyneleitä eläneille
kyyneleeni valuvat tuleville
elämästä tietämättömille
ahneuden uhreille
enkä minä itke surusta vaan säälistä
ei kyyneleitä idiooteille
ulkona pikkupakkanen ei jäädytä kyyneleitä
edes keskellä talvea
vuolaasti valuvat...
usko ihmisiin ohenee
musta aukko inhimillisyyteen syvenee
en minä itke rujoja ruumiita
ei kyyneleitä kaksijalkaisille
silmäni kostuvat luonnon takia
ihminen palvoo olematonta
ja tuhoaa olemassaolevaa
en minä itke itseni takia
ei kyyneleitä eläneille
kyyneleeni valuvat tuleville
elämästä tietämättömille
ahneuden uhreille
enkä minä itke surusta vaan säälistä
ei kyyneleitä idiooteille
ulkona pikkupakkanen ei jäädytä kyyneleitä
edes keskellä talvea
vuolaasti valuvat...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
No mä itken milloin minkäkin takia, mutta luonnon puolesta en sitä ole tehnyt vielä... herkkä, hyvä runo.
Sivut