kaukana kinoksessa tassunjäljet
jätöksenkin jättänyt,
mikälie sateenkaaria pierevä yksisarvinen
ei uskaltanut tupaan tulla
ei jäädä
edes yöksi
kaukaa oli kääntynyt takaisin
tulosuuntaansa
säikähti kai olosuhteita
jäljen silti jätti
minun nähdä
ja tunnistaa
mytologinen olento
tarujen siivekäs jousiampuja
ovenpieli täynnä
pieniä nuolia
huono tähtäys
amorilla...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan oivaltava runo, tällaista lisää
Mahtava kuvvaus.
Kuhan ett oes vuan männä puolsokkeeks revontullii loesteesta ja nähnä harhanäkyjä.
Sitä kaepaoksen tunnon tuskissaan tekköö ja näkköö olemattomija :)))
Joskus se voi osuakin... kannattaa varoa ; ) Hyvä runo.
kyllä se vielä osuu... ja täysosumaa odotellessa voi vaikka kirjoittaa hyviä runoja kaipauksesta niinkuin nyt tämäkin on!
todella, lumiseen aikaan ne näkyvät jäljet, kivasti kerrottu runo, salaperäinen ja kaunis, kaipaavakin
Sivut