kun..
kesä oli vielä kesä, eikä loputonta sadetta
ja vastaleikatun ruohon tuoksuun saattoi hukata hajuaistinsa
kun..
nousit varjosta aurinkoon, minun katsella
ja hymysi häivytti auringon loisteen ja lämmitti
kun..
kosketus oli enemmän kuin pelkkä tunne iholla
ja suudelma sattui ihan sydämeen asti..
kun..
osasimme elää ja uneksia yhtäaikaa..
nyt..
herään tammikuun pakkaseen apaattisena
muistamatta edes kasvojasi tai sitä kosketusta
nyt..
luurangot kaapissa kuiskivat menneisyydestä
ottamatta kantaa puoleen tai toiseen, ne vain ovat siellä..
nyt..
minun uneksimiseni rauniot..
kesä oli vielä kesä, eikä loputonta sadetta
ja vastaleikatun ruohon tuoksuun saattoi hukata hajuaistinsa
kun..
nousit varjosta aurinkoon, minun katsella
ja hymysi häivytti auringon loisteen ja lämmitti
kun..
kosketus oli enemmän kuin pelkkä tunne iholla
ja suudelma sattui ihan sydämeen asti..
kun..
osasimme elää ja uneksia yhtäaikaa..
nyt..
herään tammikuun pakkaseen apaattisena
muistamatta edes kasvojasi tai sitä kosketusta
nyt..
luurangot kaapissa kuiskivat menneisyydestä
ottamatta kantaa puoleen tai toiseen, ne vain ovat siellä..
nyt..
minun uneksimiseni rauniot..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ainakin yhä jotain muistaa, siitä tuo alku... herkkä, haikea runo...toivottavasti kesä tulee vielä.
Sivut