Luulin lopultakin löytäneeni rakkauden,kesäisen lämmön ja valon.Luulin hetken jopa osaavani kirjoittaa siitä,tuntevani sen. Olinpa minä tyhmä. Elämä näytti taas todelliset,paljaat,julmat kasvonsa; tähdet katosivat taivaalta,syksyn pimeys syrjäytti yöttömän yön,kylmyys löysi paikkansa,palasi synkkään kotiinsa. Odotin paljon,ehkä liikaa. Odotin valoa,odotin lämpöä. Odotin... Ehkä sitä vaan ei ole minulle tarkoitettukaan...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi