heräsin omituiseen tunteeseen
kalvava epäilys vahvistui kahvin myötä:
voisiko olla ?
voisiko olla, että olen kaikki nämä vuodet
ollut väärässä ?
ja että ihminen todellakin tarvitsee toista ihmistä ?
tupakka jos toinenkaan ei auttanut
tyhjyys kalvoi mieleni sopukoita
kuin hapokas valkoviini suolia..
hei! odotas, voisiko se olla..?
kurkkaus jääkaappiin :
ei yhtään olutta, siis tyhjä!
kaupan kautta töihin
ja hymy palasi elämääni..
kalvava epäilys vahvistui kahvin myötä:
voisiko olla ?
voisiko olla, että olen kaikki nämä vuodet
ollut väärässä ?
ja että ihminen todellakin tarvitsee toista ihmistä ?
tupakka jos toinenkaan ei auttanut
tyhjyys kalvoi mieleni sopukoita
kuin hapokas valkoviini suolia..
hei! odotas, voisiko se olla..?
kurkkaus jääkaappiin :
ei yhtään olutta, siis tyhjä!
kaupan kautta töihin
ja hymy palasi elämääni..
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voisiko savolaiselta edes muuta odottaa, kun hänen leukansakin on tunnetusti äkkiväärä.
Olen hieman sellainen sirpin oloinen, jolla entisaikaiset hölmöläisakat ruista leikkasivat.
Ja se vielä, että se yksi peräti sillä reisulla hukkui ruispeltoon.
Riemullista talvipäivää.
Ihminen tarvitsee toista ihmistä, se on vissi tosi.
Erinomainen runo kokonaisuudessaan.
Ja työ... se se onkin Tärkeääkin Tärkeämpää.
Taattua laatua niin kuin aina sinulta.
mutta sarkasmi :D
Väärässä sä varmaan muuten olet ollut kaikki vuodet... Ainakin sen suhteen, että olut tai sen puute vaikuttaisi hymyyn ;)
Sivut