Onkohan tuo sama Kuolema,jonka minä tunnen?
Ystäväkseni en voi kutsua,mutta tuttava ehkä?
Koskaan ei minulle sanaakaan ole sanonut
Ystävilleni kyllä,valitettavasti
Äidille sillä oli asiaa,kun olin ihan pieni,
hädintuskin muistan sitä luista hymyä
Isälle jutteli parikymmentä vuotta sitten
siinä välissä mummut ja papat ja muitakin kätteli
Minusta sai leppymättömän verivihollisen
toistakymmentä vuotta sitten
Kehtasi parhaalle ystävälleni kuiskia
ne vihoviimeiset sanansa
Niin että terveisiä vaan sille kusipäälle
jos se sama Kuolema on
odotan,hopeaveitsi valmiina odotan
Kosto on oleva suloinen!
"that is not dead,which can eternal lie
yet with strange aeons,even Death can die"!!!
H.P. Lovecraft>
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava runo, pidän myös runostasi paljon, jotenkin runosi tekee minua vahvemmaksi. Kiitos!
Vahva runo, näin niinhän se menee harvan paras frendi se Herra tai Rouva Kuolema on, sinä onnistuneesti kerrot. Kuvaat läheisten menetyksiä. Huumoriakin aistin runossasi kaikesta menetyksestä huolimatta kivasti olevan.
Surullinen asia, mutta vahva runo siitä...hyvä
Sivut