Kuukaudet venyvät vuosiksi
tahmeana kuin pesukoneeseen jäänyt purkka
ja minä olen nihkeä ja tunkkainen,
lakastunut ja lievästi turha;
vaikka toisinaan minä muistan
kuinka kerran olin niin kaunis
että käsi kaulallani tärisi,
niin hauska
että naapuripöydissä pyöriteltiin silmiä,
niin kirkas
että vedin puoleeni räpiköimään
siipirikon rastaan.
Mutta nyt
kuin sammutettu lamppu
niin paksussa pölyssä
että siihen tekisi mieli
piirtää nimikirjaimensa sormella.
tahmeana kuin pesukoneeseen jäänyt purkka
ja minä olen nihkeä ja tunkkainen,
lakastunut ja lievästi turha;
vaikka toisinaan minä muistan
kuinka kerran olin niin kaunis
että käsi kaulallani tärisi,
niin hauska
että naapuripöydissä pyöriteltiin silmiä,
niin kirkas
että vedin puoleeni räpiköimään
siipirikon rastaan.
Mutta nyt
kuin sammutettu lamppu
niin paksussa pölyssä
että siihen tekisi mieli
piirtää nimikirjaimensa sormella.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus sitä tuntee itsensä kauniiksi, mutta on aikoja että on ihan pölyn peitossa kaikilta osin.
Sivut