Havahtuminen

Runoilija Karpalo

Yhtenä päivänä sitä sitten 
havahtuu siihen,
               miten rikki sitä on
ja kuinka
               jokaisesta haavasta ja huokosesta

valuu piilotettuja tunteita,
kuivatettuja kyyneleitä -
tuskin pystyt edes

hengittämään. 

Mutta niin juuri sinun pitää tehdä,

               hengittää.


 
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis ja kova, kuin kallion halkeama.
Upea runo.
Hyvä havahtuminen,pidän.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut