Luodolla

Yön sinessä luodolla kurjimmalla,
loistaa pienoinen valo.
Soutaen käy hän luotoa kohden,
syömmessään kaipuun palo.
Puhuu meri hälle sanoin ankarin,
ei tuulelta, kylmältä säästä.
Ei helpolla poloista soutajaa,
luoja mahtavin seljällä päästä.
Vaan rantaan kiviseen kun kolahtaa,
kokka puisen paatuneen purren;
löytää tupaan rakkaaseen lämpöiseen,
enää koskaan turhia surren.