Kahvia ja haaveunia

En saanut ajatuksiani kasaan. Tiesin että asiakaspalvelijana roolini oli olla palveleva ja innokas, mutta juuri nyt keskittymiskykyni ja vuosien asiakaspalvelutaitoni lensivät ulos mieleni avoimesta ikkunasta. Naurahdin typerästi ja sain jotenkin kysyttyä mitä asiakas haluaisi tilata. Hakkasin muistiini yhden vesirinkelin sekä maitokahvin, käännyin ja kaadoin kahvia mustavalkoiseen kuppiin. Vesirinkelin asettelin servetin päälle lautaselle ja kahviin kaadoin reilusti kahvimaitoa. Päätin yrittää parhaani ja asetin tuotteet tiskille ja hymy huulillani kerroin tuotteille tulleen hinnan. Naamani muuttui kalpeasta tulipunaiseen kun edessäni seisova nainen kertoi ettei ollut tilannut vesirinkeliä, vaan tuplaespresson sekä mustikkamuffinin ja että oli jo ehtinyt maksaa ostoksensa. Hän naputteli violetteja tekokynsiään tiskiä vasten, samalla kun minä tavoittelin katseellani sinisilmäistä miestä ja näin hänen istuvan ikkunapöydässä, katsoen toimintaani kysyvä ilme kasvoillaan. Heitin ilmoille suurimmat pahoitteluni ja lähdin viemään maitokahvia ja rinkeliä ikkunapöytään. Tällä kertaa pysähdyin hyvissä ajoin ennen pöydän luokse saapumista ja panostin kaiken keskittymiseni tuotteiden tarjoiluun. ”Kiitos paljon. Ei olisi kyllä tarvinnut näin hienosti asetella, tuhottavaksihan nämä on tarkoitettu.”- mies totesi naurahtaen. Kiitin ja palasin tiskin luokse palvelemaan naista joka näytti jo hieman hermostuneelta.

Kello oli jo puoli yksi kun ikkunapöydän mies nousi seisomaan ja oli juuri lähdössä, kunnes harpoin hänen luokseen tiskin takaa ja kysyin voisiko hän tuoda minulle pesulan laskun viimekertaisen kommelluksen takia. ”Ei, en vienyt housuja pesulaan. Sitä paitsi ne ovat vain housut, sain ne pestyä kotona. Mutta jos haluat joskus lähteä syömään niin se kävisi hyvin korvauksesta.” Kurkkuani kuivasi, sydän tuntui jättävän yhden lyönnin välistä. Tilanne oli niin yllättävä että pystyin vaan nyökkäämään ja hymyilemään epävarmasti. Kerroin miehelle koska minulla olisi seuraavan kerran vapaata ja sovimme tapaavamme sunnuntaina Kampin narikkatorilla. Mies kertoi tietävänsä hyvän nepalilaisen ravintolan johon voisimme mennä. En ollut koskaan syönyt nepalilaista ruokaa, enkä oikeastaan mitään aasialaista ruokaa. Oliko Nepal edes Aasiassa? Minua hävetti jo nyt miettiessäni että olin lähdössä lounaalle tuntemattoman ja varmasti sivistyneen miehen kanssa, ja minun älykkyyteni loppui kun mietin onko nepalilainen ruoka aasialaista vai ei. Juuri ennen työvuoron päättymistä selasin kuumeisesti puhelimellani netistä tietoa nepalilaisesta ruoasta ja tunsin itseni voittajaksi lukiessani Nepalin kuuluvan Aasiaan. Onnekseni nyt oli vasta perjantai ja ajattelin käyttää vapaapäivän hyödykseni. Alun perin minun piti lähteä vierailemaan juuri kihlautuneen ystäväni luo, mutta nyt kun lounastreffit muuttivat aikatauluja, päätin käyttää huomisen vapaapäiväni shoppailuun ja itseni ehostamiseen.

Lauantaina kiersin läpi kaikki mahdolliset ja budjettiini sopivat vaatekaupat. Kuljin Stockmannin kosmetiikkahyllyjen läpi tutkiskellen erisävyisiä huulipunia ja lukemattomia luomivärejä, ripsiä pidentäviä ripsivärejä sekä nuorentavia peitevoiteita. Nuori ja eloisa myyjä tuli kysymään tarvitsinko apua ja pyysin häntä suosittelemaan punaisuutta vähentävää peitevoidetta tai puuteria. Olin herkkä punastumaan ja tyypillisesti ennen tärkeitä tilaisuuksia naamani päätti ilahduttaa minua joko ihottumalla tai näppylöillä, halusin tällä kertaa varautua tulevaan. Myyjä esitteli minulle vähintään kymmenen eri purkkia ja putkiloa, ja koska en osannut päättää yhdenkään kohdalla, hän ehdotti minulle koemeikkausta jossa näkisin itse miten tuotteet sopisivat iholleni. Istuin meikkaustuoliin ja paikalle tuli hieman minua vanhempi, vahvasti meikattu nainen joka esitteli itsensä kosmetologiksi. Kerroin että meikkaustaitoni rajoittuivat ripsiväriin ja ihonvärisiin huulivoiteisiin, joten annoin kosmetologille vapaat kädet koemeikin suhteen. Istuin meikattavana ehkä oikeasti vain 15 minuuttia mutta aika tuntui tuskallisen pitkältä. Kosmetologi selitti jokaisen käyttämänsä tuotteen ominaisuuksista ja käyttötarkoituksista, unohdin jo viidennen tuotteen jälkeen minkälaisia meikkisiveltimiä minkäkin tuotteen kanssa käytettiin. Jossain vaiheessa kosmetologi kertoi meikin olevan valmis ja antoi käsiini käsipeilin. Katsoin itseäni peilistä enkä meinannut tunnistaa itseäni. Tumman ruskean ja kultaa hohtava silmämeikki toi vihreät silmäni kauniisti esille. Vaaleanpunainen huulivoide sai ohuet huuleni näyttämään yllättävän hyvältä, olin aina pitänyt vaaleanpunaisia ja rosan värejä minun iholleni sopimattomiksi. Poistuin Stockmannilta paperipussin kanssa joka sisälsi muutamia erisävyisiä huulipunia, kajaalin, luomiväripaletin sekä kaksi ripsiväriä. Kävin vielä alusvaate liikkeessä ostamassa uudet ja toisiinsa sopivat alusvaatteet. Tunnustellessani rintaliivien toppauksia pohdin tulisinko oikeasti tarvitsemaan kyseisiä vaatteita, kyseessä oli kuitenkin lounastapaaminen eikä baari-ilta, minkä jälkeen humaltuneena toikkaroitaisiin toisen asunnolle ja aamulla hiivittäisiin häpeissään pois. Päätin hemmotella itseäni ja ostin sävysävyyn sopivat silkkiset alushousut ja rintaliivit.

Kotiin tullessani juoksin nopeasti yläkertaan ja piilotin ostokseni vaatekaappini ylimmän hyllyn perälle. Isäni oli poissa koko lauantain joten vietin aikaani televisiota katsellen ja kävin saunassa. Illalla kävin läpi vaatekaappiani ja hiuksiani haroen yritin valita asua kolmenkymmenen eri vaihtoehdon joukosta. Päädyin tumman siniseen tunikaan ja mustaan koristevyöhön sekä sukkahousuihin. Ennen nukahtamista yritin hillitä sekavia tunteitani, jännitystä ja innostuneisuutta jotka kuohuivat mielessäni kehitellessäni erilaisia keskustelunaiheita ja nippelitietofaktoja, jotka saisivat minutkin vaikuttamaan viisaammalta. Yöllä näin unta jossa istuin sinisilmäisen miehen kanssa ravintolassa ja juuri ennen kuin suutelimme, heräsin kun joku hakkasi nyrkillä makuuhuoneeni ovea.