Jälleen vaihtui uusi lehti, ainakin seinäkalenterissa,
mielenkiintoisena seuraa sitä tapahtumaa myös kissa.
Syyskuu jälleen hyvin mietteliääksi monet saa,
ei mene pitkään, kun on jälleen kuurassa taas maa.
Ei kuukauden vaihtuminen kaikkia haittaa ollenkaan,
hyvillä mielin kohti talvea kaikessa rauhassa kuljetaan.
Vuodenajat kuitenkin ovat mielestäni tärkeitä aivan,
kannattaa syksyisin nähdä aina sadonkorjuun vaivan.
Enää kolme kuukautta, niin Suomi täyttää sata vuotta,
voi hyvillään todeta, että ei todellakaan aivan suotta.
Tehdään tästä maasta vielä parempi paikka elää ja olla,
ei tarvitse ajatella, että olisi yhtään niin pyörällä polla.
Enemmän onnen kuin surun kyyneleitä vaan vuodattaa,
pois kaiken pahan voisi ikuisiksi ajoiksi suodattaa.
Rakkautta ei pidä unohtaa koskaan, se aina on ikuista,
vaikka kaiholla katselemme, kun lehdet putoavat puista.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi. Tämä on kertakaikkiaan ihastuttava runonmuotoinen tarina. Aivan totta, syksyssä on luopumisen fiilistä, kun luonto kuolee hetkellisesti ja valmistautuu taas odottamaan uutta kevättä. Syksy on minusta rauhoittumisen aikaa, hiljentymisen, mietiskelyn, niinkuin sanotkin "Syyskuu jälleen mietteliääksi monet saa", mutta minusta se on oikein ja hyvä, toivottavasti mietteet ovat ihmisillä positiivisia pääpiirteittäin, itselläni ainakin.
Tästä runostasi jäi minulle oikein hyvä mieli näin aamutuimaan, kiitos siitä. :) Aivan totta, rakkaus on ikuista. Pidän.
Et tälläistä kommentointia välillä ... kevyesti sipaisten.
Joo kyllä jokkaesela vuuvenajalla on meille annettavvoo ja niistäpittää naottija.
Sivut