Taivaanrannalla makoilen
sateenkaaren juurella
siellä missä aarteet
odottavat löytäjäänsä
silmät kiinni
maalailen maisemaa
mieleisekseni
hidastuville
meren aalloille
auringonlaskun
taivaan sineen
lokit kirkumaan
valkoisina kaartelemaan
merenneidolle kivi
jossa kauniisti kimaltelevaa
pyrstöään lepuuttaa
ehkä vähän keinuttaa
silmäänsäkin iskee
hymyilen
en mieti mitään
katselen ja nautin
hymyilen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kauneuden kaipuuta ja läsnäoloa
mieli voimissaan luo tunnelmaa
täyttää sielunsa toiveita
miltein hypnoottiselta tuntuvaa
tunnelmaa, rauhoitusta ja onnea
kauniilla runoisella auringonlaskumaisemallasi
pidin paljon
Sivut