Katkee, katkee säikeet elämän,
niin huomaamatta ihminen haurastuu.
Ei kukaan tiedä kuinka lähellä
on raja, missä ei enää naura suu,
- ei naura suu.
Portaat lahoo yksi kerrallaan,
niin vaivihkaa ne altani mun maatuu.
Joko astun viime askelmaa.
En eteeni näe - se utuun hautautuu,
- se utuun hautautuu.
Kiipeän mä kovalle kalliolle,
siellä istun ja hulluja uneksin.
En anna periksi kuolemalle,
olen vahvempi kuin pinta graniitin,
- kuin pinta graniitin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi