Yön hiljaisena hetkenä kuuntelen
Miten koira pedillään tuhisee
Pientä vinkunaa, näkee unta
Niin viaton luontokappale
Vaistojensa varassa
Temppuja oppineena
Jumaloi isäntiään
Tottelevaisena
Energisenä
Iloisena
Sitä se on, elämäniloa seurata, miten koira ottaa ilon irti pienistäkin asioista. Risu, lumipallo, kivi, käpy. Ei se paljoa vaadi, kun on jo täynnä riemua.
Ajatella miten hienoa. Leikkiä, nukkua, syödä - Ilman että tarvitsee murehtia asuntolainoja, läheisten ikääntymistä, työtilanteita. Sen kuin on ja heiluttaa häntää.
Sellainen se on, ihmisen paras ystävä.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
