Ahdistuneen huokaus.
Kuka sen kuule?
Ken apuaan tarjoaa?
Onko joku joka avuksi rientää?
Ei tavoita kuulevaa korvaa,
ei ymmärtäväistä sydäntä.
Vain tyhjiä korulauseita, fraaseja.
Päästäkseen pois, pestäkseen kätensä.
Voimani ovat loppu, käytetty, poissa.
Onneksi ei vakavaa, sanoi eräs.
Kuollako tässä pitää, pois kadota,
että joku ymmärtäisi.
Silloin vain on liian myöhäistä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hyvin kirjoitettu ahdistuksesta jonka kanssa ihminen joutuu elämään ja tuntuu siltä että kukaan ei ymmärrä, välittämisestä puhumattakaan. Onneksi voi kirjoittaa.
Sivut