Eihän miehet itke, eihän?
Vaikka läpi harmaan kiven.
Periksi ei anneta.
Suomalaisella sisulla, hammasta purren.
Vahva kuin kallio.
Luja kuin teräs.
Sitkeä kuin kataja.
Jykevä kuin mänty.
Vahvuudeksi sitä luulin.
Luulin tienneeni,
nyt tiedän luulleeni.
Väärässä olin, minäkin.
Vahvuutta suurinta on oivaltaa,
ettei aina voi ilman tukea taivaltaa.
Tämän kun viimein uskaltaa tunnustaa,
silloin pohjalta voi koittaa ylös ponnistaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
