Nimetön
Joskus kasvosi jäävät piiloon ja
haihtuvat sumuna.
Mystisenä, suitsukkeista sameana savuna
pois
eikä niitä voi enää nähdä.
Välillä tuntuu kuin rakastaisit
minua vain pinnalta
ja sinussa syvemmällä olisitkin joku muu,
joku jolla on
ongelma
-tai ainakin entinen.
Mutta olen hoitanut tulehtuneita syyliä ja
puhkaissut kipeitä paiseita ja
lakaissut jätteet
yksinäisten potilaiden sänkyjen alta,
yleissairaanhoitajana
mielten tuskaa ja pienuutta ja suuruutta ja hulluutta
sekä tanssittanut kaikista kömpelöimpiä
ollut itse paljaana rumimmillani
Tämä saa minut pelkäämään mitä se on siellä
jota et viitsi, välitä paljastaa
ja
kuinka paljon se määrittelee ihmismieltä, sieluasi, sinua?
minua?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi