Yön pimeät tunnit
Se oli yksi yö.
Yksi yö siinä missä miljoona muutakin elämäni aikana.
Silti täysin erilainen.
Hiljaisuus soi korvisani.
Miellyttävästi,
tuutulaulua laulaen.
Silti en malta nukahtaa.
Tahdon nauttia tuosta laulusta.
Hukuttaa itseni sen sointiin.
Hymyilen pimeässä ja käperryn peiton alle.
Tekee mieli nauraa, kikattaa, kuin joskus lapsena.
En tee sitä vaikka kukaan ei kuuntele.
Kukaan ei kuule.
Olen yksin, mutta silti en yksinäinen.
Olen oma itseni, pitkästä aikaa. Kokonaan. Minä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olet kasvanut kirjoituksissasi paremmaksi. Pidin todella paljon!!! Mahtavaa...jatka vain runoiluasi. Ymmärrän kuvailemaasi hetkeä oikein hyvin. Tuttu tunne :)
Tuttu tunne minullekin, öisin on ihana viettää aikaa ihan vain itsensä kanssa. :)