Flashback
Aurinko paistaa
kevään ensi säteet
Iloisia kasvoja Kiasmalla,
ympärillä kymmeniä tyhjennettyjä viinipulloja ja satoja savukkeenloppuja
Jostain kuuluu kuinka asfaltti polttaa ja eritavalla tytöt hymyilee
Päänsä pyörryksiin juoneet kertoo mulle että ne rakastaa mua, kertoo kuinka mä olen vahva, selviytyjä suorastaan
Kuinka ne ei ymmärrä miten mä olen edes elossa
kaiken sen jälkeen
Enkä mä koskaan ymmärrä,
mä en ole ennen tiennyt,
että vahvuus on synonyymi pakenemiselle
Ja vaikka ne vakuuttaa, että mä pystyisin kohtaamaan sen kaiken
Niin ne ei koskaan ole siellä kun mä katselen mun elämää öisin kuin elokuvaa, jossa onnellinen loppu on pelkkä kulunut läppä
Selite:
ei niin mitään järkeä.
se ei jotenkin kulje loogisesti mutta en saa sitä muuttumaan, vieläkään.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
