Minä olin Hannu
Mietin miksi olin
niin murheellinen mies
elinhän elämää
kahta, kolmeakin
Vaimoani rakastin,
tietenkin,
kuin ketä tahansa
Tytärtäni palvoin,
sitä jonka tunsin,
kaikkia en oikein muista
Poikani, peilikuvani,
murheen murtama mies
Pilkoin nauruksi kaiken
mitä en uskaltanut surra
Kippis, poikani, kippis
ja niin kuihtui mies
klovnin naamion alla
Tie vei minut,
en kotiin palannut
Ja vaikka ehkä joskus vihasittekin,
olen siitä onnellinen,
että teille kaikille
minä olin Hannu
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voimakas, riipaiseva kuvaus niin monen suomalaismiehen kohtalosta. Upea, raastava.