MoonLoon

Vaihdokaslapsi sielussani,
niin paljon tuhoa teki,
minusta pirun veisti,
hullu kilahtelija,
streessaava maanis-depis-olio,
sanoivat muut,
huolissaan katsoivat.

Mihin katosit ystävä?
Mihin katosit rakas?
Kuka olet?
Kysyivät.

Pelon kourissa,
annoin sieluni rutistua,
paniikin vallata,
itseni kadotin synkkyyteen.
Hävitin hiljakseen kaiken tärkeän,
valon, ilon, rakkauden.

Synkässä suossa vaelsin,
tuhosin matkalla paljon hyvää,
ajoin rakkaat luotani,
pelästytin ystäväni,
nautin pelosta toisten silmissä,
huolesta äänestä.

Kunnes vihdoin.
Tähden sielu sisälläni
Virnisti.
Kutitti leuan alta,
kikatti.
Sai minut rikkomaan lasikuoren,
tulemaan esiin.
Kuin perhonen kuoresta.
Vapauduin kahleista.
Hymyilin.
Aidosti.

Paraneminen vie aikaa,
mutta vihdoin sitä on,
loppuun saakka.
En enää pelkää,
olen vapaa.