Uusi alku
Eikö korva koettele sanoja, ja eikö tuuli tuo puhetta, vanhuksilla on viisautta ja pitkä ikäisillä ymmärrystä. Katso kaikkea tätä on silmäni nähnyt ja korvani kuullut, ei en minä ole vieläkään sinua huonompi, mutta minä mielin puhua. Ihminen elää vain vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo. Mutta onhan puullakin vielä toivoa vaikka se kaadetaan, eikä siltä vesaa puutu vaikka sen juuri vanhenee, ja sen kanto kuolee, ja veden tuoksusta versoo se jälleen ja tekee oksia kuin istukas ja sillä lailla kasvaa se uudelleen kevään tullen,
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi