matildavain

Moni luulee tietävänsä
Väittää oppineensa virheistänsä,
Mutta tilaisuuden tullen
Taas uudelleen
Käy polkua vanhaa
Ei uraa uutta raivaa
Vanhoja askeleita eteenpäin
Eteenpäin käy kello näin
Kierroksen jos toisenkin
Pyörähtää pallomme ympäri akselin
Päivät vierii ja vuodet kulkee
Mut yhä vaan haluun sut syliini sulkee
Samaa kaikki haluamme enhän sitä kiellä,
Hymyillen kulkea elämän tiellä
Kukapa surua etsisikään
Mutta päätöksen löytää aina elämä tää
Ihmisiä kuolee joka sekunti täällä
Vaikka elämmekin pienen pilvilinnamme päällä
Et voi pelastaa pientä afrikan lasta
Et voi pelastaa häntä kuolemasta
Ymmärtää emme voi ahdinkoansa
Ken maksaa ei pysty ees laskujansa
Ei pientä lintua lentokyvytöntä
Ei häntä luontoäiti säästä
Kun sen näät se sattuu
Ne jotka lentää sanoo kipuun tottuu
Entäs ne jotka maahan jää
Eksyksissä huutamaan äitiään
Kai niidenkin puolesta rukoilet
Kun iltaisin laskuistas mumiset
Ystävä ootko yksinäiselle
Teetkö pesän siipirikolle
Annathan hänelle kaiken sun tuen
Voit sen luvata juuri nyt kun tätä luet
Mutta ajan myötä sä unohdat sen
Ja näät maassa kuolleen lintusen
Tällä kertaa opithan virheistäs,
Aivan varmasti, paremmin nyt tiedäthän