Soitinkotelossa
En tehnyt pilliäni pajupuusta,
en hilpeää huilua notkeasta varresta
keikkuen livertävää
satakieltä
Vaan surumielisen soittimen sain,
syvän ja kaipaavan
Jonka tumma puu luo tummia kuvia
sydänyöstä ja suruvaipoista
pehmeitä säveliä hiljaa keinutellen
Ja siksi mukanani kannan
koko maailman palasia
soitinkotelossa ja viivastoilla
siisteissä riveissä
sillä ilman haikeaa soitintani
en osaisi hengittää
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit