Kuoleman viehätys
Seison meren rannalla.
Ja hiekka Varpaideni välissä,
on kylmää.
Taivaan tähdet etsivät kirkkailla silmillään.
Minuako?
Kuukin möllöttää
ja katsoo syyttävästi.
Se en ollut minä.
Enhän?
Sisälläni raivoava meri on kylmä ja kolkko.
Pimeys sulkee minut syleilyynsä.
Elämäni
käsissäsi.
Viikatemies viehättää,
kun kuolema lähestyy.
Kuljen virran mukana.
Annan sen viedä.
Hiljaisuus.
Missä olen?
Selite:
taas tällänen kuolema runo. mutta ääh. ei paljoo sanottavaa tästä. sanokaa te.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihan kuin olisitkin kertonut musta, tässä on kaikki niin kohallaan, ja tämä on loistava.