Nimetön
Päivä, jota vihaan eniten.
Mitään hyvää tapahdu.
Ku suhun tutustuin uudelleen,
sanoit, autat mua kestään alamäet,
oot mun tukena.
Lupasit soitella, etkä puheluihini vastaa.
Ja juuri nyt, sua tarvitsisin.
Mokasinko suhun rakastuessani ?
Ottaessani riskin ja antaessani sulle mahollisuuvven ?
Vai oisko pitäny taas sut torjua aiva kokonaa,
sillä vaaralla, että oisin sut taas kokonaa menettäny.
En vaan saa hymyy nousee huulille,
jos vain voisit ymmärtää,
miltä musta tuntuu.
Mikään koskaan mee kuten haluais.
Luulin vihdoin löytäneeni sen oikean rinnallein.
Joka jaksaa olla tukena ja auttaa.
Huolehtia.
Mutta, ehkä se ei mennytkään niin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi