Jacques

Miljoonia sinisen vivahteita
kaarrellen usvaisessa
pirun pellossa

Kaarrellen kohti
rauhoittavasti,
vaaleansininen

Leutous ympäröi koko areenan
morfiinia ja euforiaa

Kirkas taivas, sana katkaisin naurattaa

Nyt se on päällä
tummempaa, sisuksiinsa kätkevää
liilaa

Paleltaa, myrsky ei estele itseään
multa ympäröi maailmaa

Tummaa, tai liian sinistä
liha irtoaa luista
viiltäen vie viimeisenkin
toivon henkäyksen

Olen murrettu
olen yhtä nousevassa tornadossa

Revin juuret maasta
hetken kauniista arjesta

Minä olen jotain mitä ei tulla koskaan unohtamaan

Mustaa
taidan olla sokea
tai saanut kylläkseni väreistä

Asettunut maa,
lauhkeus

Sininen ei näytä siniseltä
enkä minä enää itseltäni.