emistik

Montako meitä on
matkaajaa minunkaltaistani
onnen kultaamaa, täyteläistä
hallitsematta hymyään
aamusaran siunaamaa
mielivahvaa, vapaata

Taivas turhan korkea
käsilläni koskettaa
vaan antautuapa virralle
ja äänensä kohottaa

Montako meitä on
matkaajaa minunkaltaistani
vihan repimää, raskasta
ruosteenkatkeraa ruikuttajaa
kaunakaulaa, kateellista
mieliheikkoa hataraa

Kaltaisteni kaatamana
kasvu varsin vaikeaa
vaan antautuapa virralle
ja äänensä kohottaa