Nimetön
Hukun kyyneleisiini, rintaa puristaa, sä et luota minuun
se satuttaa. Henkeä ahdistaa, sä vain leikittelet, etkö
nää. Minulle kaikki tämä on todellisuutta kipeää, susta
liikaa välitän tiedetään. Miks aina sorrun ihastumaan
vääriin miehiin, pitäis vain oppia vihastumaan, mut
onko jo myöhäistä, sydän taas kerran sirpaleina, ei
löydy korjaajaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi