Tobias
Näin hänet, kuin unessa. Olin kuitenkin valveilla.
Hän seisoi ruohomättähillä, kukkuloilla tuulisilla.
Minua hän katseli haikeasti hymyillen, kirkkaana hohtaen.
En häntä heti tunnistanut niin säihkyvänä ja kauniina.
Kuiskasin tervehdykseni ja kurkotin käteni.
Luokseni ei hän tullut kuitenkaan, vaan kaukaa vilkutti. Kuulin kuitenkin viestin, jonka hän minulle tarkoitti.
Meri taustalla pauhaten, kallioita hyväillen,
sydäntäni ymmärtämään siivitti.
Kyynel vierähti, kun käsitin,
Hän oli veljeni.
Selite:
runonen edesmenneelle veljelleni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
