Amory

Hiivin hiljaa varpaisillani pihalle,
pelkkä punainen aamutakki hartioilla.
Kiipeän suureen omenapuuhun oksalle istumaan.

Katselen puun oksilta
läheiselle kävelykadulle.
Vai pari ihmistä on yökävelyllä.

Pieni tuulenpuuskahdus heilauttaa
hiuksiani taakse päin.
Hypähdän alas, ja telon polveni.
Polvesta valuu verta nilkkaani asti.

Mutta, kun olen kävelemässä ovelle päin,
haava korjaantuu kuin itsestään.
Onko se taikaa, vai näenkö unta?
Sitä en saanut silloin tietää.
Mutta nyt tiedän, ja se olkoon salaisuuteni.