Aitoa
Siinä oli jotain niin oikeaa, aitoa.
Se, miten sinä minua katsoit,
miten sinä koskit minua, se oli aitoa.
Se, miten sinä painoit pääsi minua vasten,
se, miten sinä sivelit minun ihoa, minun hiuksia.
Se ei ole mitään epätoivon, puutteen tai minkään eläimellisen himon täyttämistä tai tyydyttämistä, vaikka niin aluksi luulimme,
se oli aitoa.
Sinä näytit minulle pienen, autenttisen osan itseäsi, jota kukaan muu ei ole nähnyt.
Kiitos siitä.
Kiitos, että sinä näet myös minut, että hyväksyt minut,
että minä riitän sinulle.
Se, miten sinä minua katsoit,
miten sinä koskit minua, se oli aitoa.
Se, miten sinä painoit pääsi minua vasten,
se, miten sinä sivelit minun ihoa, minun hiuksia.
Se ei ole mitään epätoivon, puutteen tai minkään eläimellisen himon täyttämistä tai tyydyttämistä, vaikka niin aluksi luulimme,
se oli aitoa.
Sinä näytit minulle pienen, autenttisen osan itseäsi, jota kukaan muu ei ole nähnyt.
Kiitos siitä.
Kiitos, että sinä näet myös minut, että hyväksyt minut,
että minä riitän sinulle.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
saat kokea ihanaa elämää.
Luin jopa kolmasti runosi ja kiitän
sen "aitoa" ihanuutta.
Hymyillen Marle ;)