Hiljainen huuto
Mitä enenmmän tulee päiviä
sun sanat syö mua sisältä.
Mä lupasin unohtaa
muttei sydämeni tahdokkaan.
Se vaalii niitä kuin aarrettaan.
Mä olen tullut turraksi
kiviseksi patsaaksi,
jonka iho itkee suolaa
kun aurinko porottaa.
Tuijotan tyhjyyteen,
tulevaan ja menneeseen.
Mutta siellä on vain
mustaa.
Kerro rakas jotain kaunista
pyyhi mun iho valolla.
Ja ota nämä piikit pois
että mun helpompi ois
hengittää tätä ilmaa.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi