Katse tavoittaa jääkidettä
ympärillään utuista hilettä
Pakkasen purressa poskea
haluaisin sen pintaa koskea
niin puhdas
niin kaunis
niin koskematon
tuo mieleeni elämäni uuden alun
puhtaan valkean kuin sileän ladun
täynnä mahdollisuuksia
täynnä arvoituksia
täynnä pieniä risteyksiä
Mistä mahtaisin aloittaa uuden
miten käyttäisin mahdollisuuden
Sivakoisinko ladulla reippain mielin
ilosta kirmaten pitkin kielin
ehkä hitaasti kaikkea ahmien
kokemuksien riemuja itselle kahmien
risteyksestä toiseen lykkien
sydän riemusta sykkien
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oi...nuo jääkiteet saivat miut mönkimään lumihangessa kameran kanssa... :) Varsin inspiroivia, kuten runostasikin huomaa :)
Aivan hurmaava runo, täynnä kysymyksiä, joihin on olemassa vastaukset valmiina: Sydämeesi ne on kirjoitettu ja hitaasti pieninä annoksina, ettet tukehdu ... :) Kiitos tästä runostasi, pidän siitä :)
ihana, kaunis♥
Kaunis, hieno runo...pidän : )
Tämä on uskomattoman kaunis ja hyvin riimitelty, luonnosta voi löytää kaikkea kaunista :)
Mukavasti riimitelty, ihastuttava runo.
Upea jääkideruno.