Kuka Kanssasi Kulkee?

Tämä runo herättää paljon ajatuksia. Ensin tulee mieleen vastaus runon nimeen: MINÄ! Sitten tulee mieleen ajatus, että ihminen on aina viime kädessä yksin.

Viimeisenä tulee ajatus, että pitäisi etsiytyä omanlaisten ihmisten keskuuteen, jotta voisi kokea tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi.

Mahtavaa on runosi ote. sillä kun luen runosi ja suljen silmäni tuo kuka minä olen joukossa. se saa upean tunnelman runosi sisällä. osu ja upposi minuun.

Yli kymmenen vuoden kokemuksella voin suositella yksin-elelyä varsinkin jos mietityttää elämisen tarkoitus.. :)

Tekisi mieleni väittää vastaan ja osittain olenkin niin onnellisessa asemassa, että rinnallani kulkee sielunkumppani joka kulkee vierelläni. Olen kotonani.
Ja kuitenkin...nuo tekstisi kysymykset. Ne ovat niin kovin totta. Sillä lopulta...ihminen on aina yksin. On vain hetkiä, jolloin toisen kanssa voi olla niin yhtä. Tämän ihon alla on yksin.
Runon nimi on pohdinnan arvoinen. Vastaus: Minä ~paras ystäväni. Ja silloin runo muuttaa taas muotoaan kuten hyvän runon kuuluukin.

Kaunis ja haikea runo yksinäisyydestä. Pidän paljon.

kyllä minä kuule kuljen
juuri noin

siksi runosi koskettaa
niin paljon...

Pidin kovasti.

"Kun olet ratkaisun hetkessä
tunnetko sen - hiljaisuuden?"

Tämä kohta jäi erityisesti mieleeni. Tässä oli jotakin semmosta maagista magiaa, ratkaisun hetkessä..

Veit sanoillasi ja huomiollasi tikkarin suustani. Pysäytti, kuin karkkikaupan ikkuna pikkulapsen. :)

Tämä puhuttelee joka kulmasta. Hyvää tekstiä :)

Yksin kuljen, erilläni ja hiljaa, yhdessäkin. Hyvä niin :) Hieno runo.

Puhuttavaa tekstiä.

Puhutteleva hieno runo yksinäisyydestä, mitä tuntee joukossa muiden.