Joskus sitä alkaa miettimään menneitä,
millaista elämäni oli silloin.
Vanhat ystävät,
ikävä.
Ikävä just sua ystäväni,
joka ymmärsit mua kaikessa.
Sait hymyn huulilleni huonoinakin päivinä,
halaukses poisti kaiken sen pahan ympäriltäni.
Meidät oli luotu toisillemme,
ystäviksi ainiaan.
Mut me kasvettiin erilleen,
kumpikin omaan maailmaansa.
Kummallakin oma taival,
uudet ystävät,
omat juttunsa ja harrastuksensa,
ja omat ongelmansa.
Mitään ei enää jaettu yhdessä.
Mutta silti, kaiken tämän jälkeen,
ystäväni,
ikävöin sinua.
Selite:
yhdelle mun vanhalle ystävälle, jonka kanssa meni välit poikki..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
