minun suruni soitti summeria
kohteliaasti ilmoitti
saapuneensa,
valitteli kohtaamistamme.
Minussa nyrjähti jokin.
Luovutti syvällä sisällä.
Keitin kahvia vieraalleni.
Maitoa?
Sokeria?
Rappukäytävän hiljennyttyä
jäljelle ei jäänyt enempää
hylätyksi, käyttämättömäksi jäänyt rakkaus
vain
vatsaani kiertyneenä kireälle
huhuili hiljaa
minne menit?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea, avian ihana on runosi!
hieno
Kosketti järkyttävän henkilökohtaisesti...vois olla mun päiväkirjastani! Pidin.
Ihan kylmiä väreitä iholle toi.
Kiehtova koskettava kuvaus surusta.
Vau, sinä todella osaat
tämän homman! Tuo
muotoilu on upea ja
vahvistaa runosi
sanomaa.