Me oltiin tähdenlento.
Niin kaunis, niin kovin hento.
Sinä opetit minulle elämästä,
lämmöstä ja ystävyydestä.
Paha kieli, paha mieli,
ne meidät toisistamme eksytti.
Kiitollisuus on kuitenkin minun suurin tunteeni,
sinun tukesi oli tärkeämpää
kuin silloin edes ymmärsi.
Me rikkinäiset roikuimme kiinni toisissamme,
niin lujasti takerruimme,
kuin ilman ystävyyttä hukkuisimme.
Jotain tapahtui. Jotain loppui.
En tiedä kuka teki, mutta kaikkiin sattui.
Emme pyytäneet toisiltamme anteeksi,
vaikka molempia loukkasi ja suututti,
ylpeys kai suurimmaksi viholliseksi
itsensä asetti.
Vieläkin minä ajattelen sinua
rakkaudella ja toivon, että
jonain päivänä voimme
antaa sen pettymyksen olla.
Sinä olet kaunis ihminen,
vahva ja juuri sellainen,
joka jättää minun sydämeeni
ikuisen jäljen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis ja koskettava runo ja saa lukijan haikeaksi ..Niin monenlaista koetusta ystävyyden eteen nousee ..monista selvitään. Ei pitäisi anteeksi pyynnön kynnys olla korkea kun ihmis suhteesta tärkeästä on kysymys..Mutta aina ei tie ja ratkaisu helpoin lie..
Toivon tienne jälleen kohtaavan tuon arvokkaan suhteen palautuvan.
Herkkä ja tunteikas on runosi !
Sait kyyneleet silmiin, osuit kai sanoilla kipeään paikkaan. : . I